Jututimme lyhyesti omintakeista pop-rockia soittavan Pimeys-yhtyeen kitaristi-laulajaa Pekka Nisua.

Mitä kuuluu Pimeyden kevääseen?

Julkaisimme helmikuussa kolmannen albumimme, joka kantaa nimeä Silkkitie. Keikkailemme sen myötä ympäri Suomea kevään ajan ja kiertue jatkuu kesällä festareiden merkeissä.

Voitko kertoa tarinan jonkin Silkkitie-albumilla olevan kappaleesi takaa?

Meidän huoneeseen -kappale syntyi sellaisesta arjen keskellä havaitsemastani ristiriitaisesta tunteesta. Osallistuin mielenosoitukseen hallituksen koulutusleikkauksia vastaan. Tunnelma paikan päällä oli käsinkosketeltavan epäuskoinen. Ihmiset olivat pettyneitä hallituksen rikkomiin lupauksiin. Epäoikeudenmukaisuuden keskellä ihmiset tukeutuivat toisiinsa ja saivat yhteisön tuesta voimaa. Palasin sieltä heti pianon ääreen ja kappale syntyi nopeasti siitä tilanteesta ja siitä risiriitaisesta tunnelmasta, kun matto vedetään alta, mutta valot eivät vielä sammu. Ihmisten selviytyminen on mielenkiintoista.

Pekka Nisu tekstiin

Mistä saat inspiraation kappaleisiisi?

Toisinaan katselen ulos ikkunasta, toisinaan taas suljen silmäni ja vaan soittelen. Joskus alan vain kirjoittaa ja saatan saada kirjoittamastani jonkun impulssin. Kuuntelen ihmisten juttuja ja kirjoitan ylös jonkun satunnaisen ohikulkijan sanomisia ja omia ajatuksiani. Joku oli vastikään kommentoinut Pimeyden Aamu-TV-esiintymistä sanoin: "Kundit ovat selvästi supikoiran jäljillä." Voin vain yrittää arvailla, mitä hän tarkoitti, mutta "Supikoiran jäljillä" tuntui heti hyvältä otsikolta kappaleelle ja hyrrä lähti pyörimään.

Mikä inspiroi sinua juuri nyt?

Hienovaraiset vihjeet keväästä sekä matkustaminen. Muidenkin matkat, ei vain omat.

Entä mistä unelmoit nyt?

Unelmoin kuumasta festarikesästä 2017. Viime kesänä emme levynteon takia keikkailleet, joten olemme nyt odottaneet bändin kanssa hartaasti teiden sulamista ja sitä, että pääsemme soittamaan musiikkiamme ihmisille Suomen kesän monimuotoisiin kesätapahtumiin. Siinä on jotain täysin ainutlaatuista, kun johonkin Hailuodon niemennokkaan on laitettu lava, missä bändi esiintyy. Taika kestää sen valoisan illan ja ihan mitä vain voi tapahtua. Seuraavana päivänä mietitään, että ketäs siellä oli, mitäs ne soitti ja kuukauden päästä jo mietitään, että oliko se kuitenkin unta. Mutta sitten kun taas kuulee ne samat biisit jossain, niin muistaa, että sähän siellä olit ja mä olin kanssa – ja itseasiassa mehän tavattiin ekan kerran just siellä!

Kuinka pysyt keikkakunnossa?

Harrastan monipuolisesti liikuntaa ja syön terveellisesti. Tällä hetkellä pelaan enimmäkseen sulkapalloa ja käyn uimassa. Vielä kun jaksaa jonkin verran odottaa, niin Helsingin uimastadion aukeaa. Se on win-win, koska tulee uinnin lisäksi myös ulkoiltua.