Siellä ne soivat taas, joululaulut marketeissa. Postilaatikkoon putoaa lelukuvastoja ja kalenteri täytyy päiväkodin ja koulun puurojuhlista, lauluilloista ja kynttiläkulkueista.

Jossain tämän yhtäkkiä ylle syöksyneen pimeän keskellä pitäisi osata laskeutua rauhaan ja miettiä, mistä aineksista juuri tämän vuoden joulu tulee koostumaan.

Suomalaiset eivät enää siirry joukolla aamuviideltä joulukirkkoon aisakellon helkkyessä, mutta jotain osia yhtenäiskulttuurista on yhä jäljellä. Samaan aikaan uusia perinteitä luodaan jatkuvasti elämäntilanteiden, perheen ja suvun kokoonpanojen muuttuessa.

Joulu, kuten vuoden muutkin juhlat, rakentuvat monista kerroksista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Juha Nirkko toteaa, että erilaisten kaupallisten, uskonnollisten ja sosiaalisten kerrostumien lisäksi jokaisen juhlijan oma elämänhistoria vaikuttaa siihen, millaiseksi perinteet muodostuvat. Hän kuvailee joulua ja muita suuria juhlia elämänvaiheiden päivityksiksi.

– Juhlapyhinä muistellaan lapsuuden hetkiä, hyviä ja huonoja, ja muutakin omaa elämänhistoriaa. Monilla meistä on lapsuuden jälkeinen nuoren, jo omilleen muuttaneen ihmisen aika, kun jouluksi palattiin perheen pariin lapsuudenkotiin. Sitä seuraa usein pariskunnan uusi yhteinen vaihe, jossa sommitellaan yhteen omaa ja toisen joulua. Seuraavassa vaiheessa on ehkä omia lapsia, ja pitäisi viettää samanlaisia jouluja kuin ennenkin ja saada mukaan vielä omat, uudet perinteetkin. Menneiden vuosien muistot heijastuvat tulevien juhlien toiveisiin odotuksina ja pelkoina, Juha Nirkko sanoo.

Yhteiskunnalliset muutokset haastavat vuoden suuria juhlia

Suuri muutos suomalaisessa juhlanviettoperinteessä tuli kaupungistumisen myötä. Maaltamuutto rikkoi suurten, sukulaisvoimin vietettyjen juhlien perinnettä ja jouluakin vietetään nyt entistä pienemmissä perheyksiköissä.

Muutaman kymmenen vuoden aikana on tapahtunut muutos, jossa perheet eivät enää ehkä palaa kotiseuduilleen joulunviettoon, vaan juhlivat pienemmällä joukolla kaupungeissa ydinperhe- tai kaveripiirissä. Harvat kerääntyvät enää joulukirkkoon kokemaan entisenlaista kyläyhteyttä, vaikka uutena, suosittuna perinteenä kirkot vetävätkin väkeä sankoin joukoin joululauluiltoihin adventin aikaan.

Joulua vietetään nykyään mitä erilaisimmissa kokoonpanoissa. Suomessa on yhä enemmän yksin eläviä ihmisiä, ja perheen perustaminen voi tapahtua jopa kymmenen vuotta myöhemmin kuin ennen. Lapsuudenkodin ja oman perheen muodostamisen väliajassa viihtyy joukko omine, uudenlaisine juhlanviettomieltymyksineen.

Kaikki eivät perusta koskaan perhettä. Heille perinteet muodostuvat muista asioista. Kirkkoon kuulutaan entistä harvemmin, ja mukana on entistä enemmän muiden uskontojen elementtejä samalla, kun vanhat pyhät ovat vielä kalenterissamme.

Myös perheen käsite on muuttunut.

– Esimerkiksi eron jälkeen ihmisillä voi olla hyvin erilaisia odotuksia siitä, miten juhlia vietetään. Entiset tavat ovat yhä mielessä, vaikka tilanteet perheen sisällä ovat muuttuneet. Muutos luo myös mahdollisuuden uudenlaisten perinteiden muodostumiselle, pikkuhiljaa, Juha Nirkko sanoo.

Vaikka tietynlainen yhtenäiskulttuuri on murenemassa, ihmisten yhteenliittymisen tarve ei katoa. Perinteisen joulunäytelmän palaset eivät enää ole yhtä selviä kuin ennen, mutta niistä lainataan edelleen itselle tärkeitä osia ja loput täydennetään uusilla, omilla elementeillä.

Ystävien kanssa vietettävä bilejoulu sisältää talonpoikaisajalta tuttua leikkimistä ja seurapelejä, ja riisipuuro päätyy pöytään sushin muodossa.

Joku haluaa noudattaa tarkkaan perinteitä, kun taas toinen tekee niihin täyden pesäeron.

– Jouluun liittyy kerrostumia, jotka tarjoilevat sen viettäjille sekä mahdollisuuksia että stressiä. Ajattelen joulua painolasteineen isona omenana, josta jokaisen kannattaa haukata vain oman kokoisensa palanen.

Muutama vuosi sitten Juha Nirkko pysähtyi joulupäivänä sukulaisreissullaan pienen paikkakunnan huoltoasemalle tankkaamaan autoaan.

– Oletin huoltoaseman olevan pyhänä kiinni, mutta se olikin auki ja täynnä väkeä. Erilaiset porukat nuorisosta vanhempiin ihmisiin viettivät siellä joulupäivää. He eivät olleet vain piipahtamassa tankkaamassa, vaan istumassa iltaa. Silloin ajattelin, että jouluun on totisesti tullut väljyyttä. Sitä voi viettää vaikka huoltoaseman kahvilassa.

Juha Nirkko toteaa perinteiden voivan kaikesta huolimatta varsin hyvin. Joulu on voimissaan.

– Erilainen joulun laittaminen askarteluineen näyttäisi voivan hyvin verrattuna vaikkapa antiritualistiseen 70-lukuun, jolloin itse elin nuoruuteni, Juha Nirkko sanoo.

Pirkka paneutui moderniin suomalaiseen jouluun. Haastattelimme ja selvitimme, millainen on kaverusten bilejoulu ja eroperheen tuplajoulu.