"SHOPPAILIN NUOREMPANA vaatteita surutta. Kaappiini päätyi paljon sellaista, mikä näytti kivalta kaupassa mutta jäi käyttämättä. Vähitellen aloin ajatella, että tässä ei ole mitään järkeä.

Nykyään ostan harvoin ja laatua, joten uusi hankinta tuntuu isolta jutulta. Treenivaatteita kuluu toki paljon, mutta muuhun käyttöön hankin vain lempivaatteeksi kelpaavia vaatteita, joten ne eivät saa kitsahtaa tai haalistua. Annan myös herkästi palautetta, jos en ole tyytyväinen laatuun.

Tyylini on ajaton ja minimalistinen, eikä vaatteistani huomaa helposti, ovatko ne uusia vai vanhoja. Vanhin kaapistani löytyvä vaate on yli 20 vuotta vanha villakangastakki, joka on edelleen nukaton.

Eräs ystäväni on ammatiltaan puvustaja, ja kierrätän hänelle vaatteet ja kengät, joita en enää käytä. Tuntuu hauskalta, että ne saavat uuden elämän vaikkapa televisiosarjassa.

Olen myös alkanut kiinnittää huomiota käyttämääni kosmetiikkaan. Työssäni hikoilee paljon, joten kaikenlaisia pesu- ja hoitotuotteita kuluu sen mukaisesti.

En ole siirtynyt kokonaan luonnonkosmetiikkaan, mutta olen löytänyt jo muutaman todella hyvän putsarin ja -kasvovoiteen. Ne tuoksuvat sopivan miedoilta, ja ekologisuus on toki bonus.

PYRIN HAASTAMAAN itseni tekemään pieniä tekoja ympäristön eteen joka päivä. Lajittelen jätteet huolella ja syön kasvisruokaa.

Vaikka minulla ei ole omia lapsia, välillä hirvittää, minkälaisen maapallon jätämme jälkeemme. Uusi polvi on kasvanut ekoajatteluun pienestä pitäen, mutta oma ikäpolveni on selvästi kyynisempää ja mukavuudenhaluisempaa.

Sorrun välillä itsekin ajattelemaan, että mitä väliä muutamalla muovikorkilla on. Haluan kuitenkin pyristellä näistä ajatuksista irti, sillä tavoitteenani on elää toisia ja tulevaisuutta kunnioittaen.”