Valikko
Sulje
Duplot kolisevat, kun Lukas, 5, ja Leo, 2, leikkivät lahtelaisen rivitalon olohuoneessa. Poikien isä, maajoukkuehiihtäjä Lari Lehtonen on saapunut edellisenä päivänä kisamatkalta. Kilpailukaudella Lari saattaa olla yhtäjaksoisesti poissa kotoa viisikin viikkoa. Pojat ovat siihen tottuneet, mutta mikään ei voita iloa, kun perhe on taas koossa.
– Leirillä tai kisamatkalla iskee totta kai ikävä. Mutta silloinkaan voivottelu ei auta, sillä treeniin ja kisoihin pitää keskittyä. Pidämme yhteyttä skypellä ja Leokin on oppinut jo puhumaan puhelimessa. Hänelle pitää vain osata esittää kysymyksiä, joihin hän voi vastata kyllä tai ei, Lari kertoo.
Ammattihiihtäjän arki on aikataulutettua. Harjoituskaudella on treenattava parikymmentä tuntia viikossa, syötävä 5–6 kertaa vuorokaudessa eikä levostakaan voi tinkiä palautumisen takia.
Lari Lehtoselle on tärkeää, että hän saa viedä pojat hoitopaikkaan aina kun on kotona. Ensin aamuisin silmät kuitenkin avataan kahvin voimalla ja vatsa saa täytettä valtavasta kaurapuuroannoksesta. Poikien viemisen jälkeen on päivän ensimmäisen treenin vuoro.
Iltapäivällä Lari hakee pojat, ja kun vaimo Salla-Mari kotiutuu töistä, päivän toinen treeni odottaa. Sen jälkeen syödään, leikitään ja hoidetaan iltapesut.
Päävastuu perheestä on alakoulussa opettajana työskentelevällä Salla-Marilla.
– Kun tulen pidemmältä reissusta kotiin, hässäkkää kestää hetken, mutta sitten elämme taas normiarkea. Laitan mielelläni ruokaa ja siivoan. Meillä ei ole jaettu naisten ja miesten hommia, Lari kertoo.
Salla-Mari on tottunut siihen, että saa välillä huolehtia perheen asioista yksin pitkiäkin jaksoja.
– Oma kilpahiihtotaustani auttaa ymmärtämään Larin työtä. Arki sujuu, mutta väsymys iskee usein sillä hetkellä, kun Lari astuu kotiovesta sisään matkalaukkujensa kanssa, Salla-Mari sanoo.
Perheen arki pyörii nyt pitkälti Lahden MM-kisojen ympärillä. Lahtea voi Lehtosilla kutsua todellisiksi kotikisoiksi, sillä ladut sijaitsevat vain puolentoista kilometrin päässä perheen kotoa.
Lehtoset muuttivat Lahteen kolme ja puoli vuotta sitten Joensuusta. Tulevien MM-kisojen lisäksi muuttoon oli myös käytännöllisiä syitä.
– Salla-Marin oli helppo työllistyä Lahdessa. Myös oma ajankäyttöni tehostui. Treenimahdollisuudet ovat loistavat, ne sijaitsevat lähellä kotia ja kisareissuja ajatellen lentokenttäkin sijaitsee kohtuullisen etäisyyden päässä, Lari miettii.
Huippu-urheilija luo uraa silloin, kun se on mahdollista. Lari Lehtonen on tehnyt jo pitkään kurinalaista työtä. Nuorten olympiakullan ja -hopean hän nappasi vuonna 2004 Sveitsissä. 2010 vuorossa olivat ensimmäiset arvokilpailut, Vancouverin olympialaiset.
Ensimmäinen aikuisten SM-kultamitali sen sijaan tuntui olevan kiven alla, mutta siitä tuli totta kaksi vuotta sitten Vaajakoskella 30 kilometrin matkalla.
– Voitto tuntui erityisen hyvältä siksikin, että olosuhteet olivat haastavat. Lunta oli vain vähän, oli hirveä vesisade ja palelin paljon, Lari muistelee.
- helmikuuta alkavia Lahden MM-kisoja Lari Lehtonen odottaa innostuneena. Hän toivoo, että suomalaiset saapuvat sankoin joukoin katsomaan ja kannustamaan kilpailijoita.
– Lahti on suomalaisille hiihtäjille näytön paikka. Olisi mahtavaa saada kunnon urheilujuhla aikaiseksi. Katsojilla on valtava merkitys. Jos hiihtäisimme vain keskenämme, ei se tuntuisi samalta, Lari miettii.
Lasku Inkkarikukkulalta alas hiihtostadionille juuri ennen maalia tulee olemaan kisojen eniten kylmiä väreitä nostattavin kohta. Sen Lari on laskenut satoja kertoja.
Tutuista laduista on hyötyä, sillä silloin voimatkin osaa jakaa paremmin eikä suksi hyydy kesken matkan. Kesällä Lari on harpponut samoja maastoja sauvajuoksemalla.
Lari toivoo, että saisi olla osana Suomen miesten viestijoukkuetta. Mutta kävi miten kävi, myös kollegoiden menestyksestä voi ammentaa itselleen.
– Sotshin olympialaisissa olin todistamassa, kun suomalaiset miehet voittivat pariviestin kultaa. Joukkuekavereiden menestys ruokkii omaa flow´ta ja motivoi harjoittelemaan. Se antaa myös itseluottamusta. Jos toinen voi voittaa, tiedän, että itsekin pystyn siihen.
Urheiluun kuuluvat myös pettymykset.
– Urheilu on herkkää. Olen kärsinyt sairastelukierteistä ja jalkavammoista. Sairastelu erityisesti ennen kisoja harmittaa, kun on vuosia treenannut tosissaan ja tietää, että minussa on potentiaalia.
Vaikka uralla on ollut huonompiakin jaksoja, Lari ei ole edes harkinnut luovuttamista. Miestä ajaa näyttämisen halu, sisukas luonne ja omistautuminen hiihdolle. Myös perhe on ollut merkittävä tuki sairastelujen aikana.
– Lapset antavat perspektiiviä elämään ja muuta ajateltavaa, sillä he ovat niin aitoja, iloisia ja viattomia. Joskus stressaa se, että ei ehdi levätä niin paljon kuin pitäisi. Mutta perhe on erinomainen vastapaino treenaamiselle ja kilpailemiselle ja pitää arvojärjestyksen kohdallaan.
Lari lähtee ladulle, vaikka ulkona olisi pilkkopimeää ja räntää sataisi päin naamaa. Sohvalle jääminen olisi heti pois tuloksista. Urheilun antamaa hyvää tunnetta on vaikea saada mistään muualta.
Hiihto on paitsi ammatti, myös elämäntapa.
– Kaikissa ammateissa on epämukavia hetkiä, jolloin ei jaksaisi innostua mistään. Ihminen kuitenkin tarvitsee niitäkin hetkiä, jotta voi kehittyä ja kokea, että on ylittänyt itsensä. Omia rajoja ei voi kuitenkaan ylittää jatkuvasti, sillä silloin keho usein reagoi loukkaantumisilla tai sairastumisilla.
– Kun Lari tulee treeneistä märkänä kuin uitettu koira, en voi kuin kunnioittaa häntä, Salla-Mari Lehtonen toteaa.
Lari ajattelee samoin vaimostaan.
– Kun olen ollut vaikkapa päivän poikien kanssa kolmisin kotona, en voi kuin ihmetellä, kunnioittaa ja arvostaa Salla-Marin panosta perheemme eteen. Kahden pienen pojan kanssa oleminen on lopulta aikamoista hulinaa.
Silloin, kun Lari on kotona, hän todella on läsnä, keskittyy täysillä perheeseen ja ammentaa siitä paukkuja ladulle.
– Ruuhkavuosiajat kokonaisuudessaan ja vain oleminen perheen kanssa ilman aikatauluja ovat parhaat tavat rentoutua, Lari toteaa.
Kun kotona asiat ovat kunnossa ja urheilija saa läheisiltään tukea, mikä tahansa on mahdollista.
*Seuraa Laria somessa ja verkossa: facebook.com/LehtonenLari
