Alma laulaa tietään tähtiin

Alma-Sofia Miettinen, 16 vuotta, seisoo Idols-lavalla. Hattaranpinkki tukka pursuilee mustan pipon alta. Valot välkkyvät ja kamera ajaa yleisöstä kohti. Hän on niin kipeä, että pyörryttää, mutta ei auta: tänään vedetään The Rasmuksen In The Shadows. Jos se menee nappiin, Alma on semifinaaleissa.

Veto menee hyvin, mutta ei ole Alman paras. Hänen kisansa päättyy tähän, seitsemänteen live-lähetykseen. Alma on salaa helpottunut. Jokainen suora lähetys on jännittänyt niin paljon, että Alma ei ole pystynyt nauttimaan esityksistään ollenkaan. Myös elämä Idols-talossa ventovieraiden kanssa on ollut rankkaa. Hän on saanut haukut tuotantoyhtiöltä hukattuaan avaimen hulppeaan kimppakämppään.

Tulokkaan taidoista vaikuttunut tuomari Sini Sabotage ottaa yhteyttä ja pyytää Almaa riimittelyparikseen kiertueelleen. Reissaaminen räppärin kanssa opettaa Almalle yhtä ja toista, mutta oma ura ei vieläkään lähde lentoon.

– Sinin kanssa kiertäminen ja sitä seurannut hiljainen kausi olivat tärkeitä vaiheita elämässäni. Olen nähnyt täysiä saleja ja tyhjiä saleja, hyviä keikkoja ja surkeita keikkoja. Olen ollut ihan pohjalla, jolloin minusta ei ollut kiinnostunut kukaan, Alma pohtii nyt, ja haarukoi paistettua riisiä lempiravintolassaan Helsingin Kalliossa.

Nyt kiinnostuneita riittää.

Alma on lyönyt alle puolessa vuodessa itsensä läpi Euroopassa ja sen ulkopuolellakin. Esikoissingleä Karmaa on kuunneltu Spotifyssa 17 miljoonaa kertaa, saksalais-DJ Felix Jaehnin kanssa tehtyä Bonfirea 59 miljoonaa kertaa.

Käännekohtana toimi Suomenlinnassa puolitoista vuotta sitten järjestetty biisileiri, jossa ulkomaiset tuottajat häikäistyvät Alman persoonallisesta, vahvasta äänestä. Häntä kosiskeltiin samoin tein Saksaan signeeraamaan merkittävää kustannussopimusta. Kansainvälisestä kiinnostuksesta huolimatta koneiston pyörät eivät raksahtaneet käyntiin hetkessä. Siksi vielä loppukesästä 2015 kaikki oli toisin kuin nyt.

Kun Alman lempifestivaali Flow järjestettiin elokuussa, hän pestautui juhlaan vapaaehtoiseksi talkoolaiseksi. Alma ja hänen ystävänsä kiersivät kolme päivää siistimässä törkyisiä takahuonekontteja poimien tahmaisia tupakantumppeja huoltoaseman pihasta auringonpaahteessa.

– Kolmen tunnin kohdalla lupasin ääneen ystävilleni, että ensi vuonna minä hoidan liput tänne meille kaikille.

Alma hörppää kokista.

– Ja mä tein sen.

Pikakelataan siis vuosi eteenpäin: elokuu 2016 ja Flow-festivaali. On sunnuntai-iltapäivä, ja Almaa epäilyttää. Hän on julkaissut vasta yhden kappaleen, Karman. Jaksaako festariväki vääntäytyä enää tapahtuman viimeisenä päivänä paikalle? Kyyneleet ovat nousta silmiin jännityksestä: tulen nöyryyttämään itseni kaikkien ystävieni edessä.

Koko bändi kurkistelee verhon takaa jännittyneenä jättitelttaan. Vielä varttia vaille näyttää väljältä, mutta tasan kolmelta: huh! Teltta on täynnä. Keikka sujuu upeasti. Yleisössä on myös äiti ja isä, jotka tajuavat vihdoin, että tytär taitaa olla oikeasti nosteessa.

"Se tunti on yksi elämäni parhaimmista muistoista."

Nyt Alma totuttelee uuteen elämään tulevana maailmantähtenä. Hänet tunnistetaan jo pitkin Eurooppaa, eikä ihme: shokkivärjätyssä tukassaan hän on kaikkea muuta kuin seinäruusu. Raflaavasta lookistaan huolimatta hän hakee huomiota ennen kaikkea musiikillaan.

– Tykkään kyllä leikitellä tyyleillä, mutta ne ovat toisarvoisia juttuja. En ole koskaan halunnut olla julkkis. Ihailen artisteja, jotka ovat ”all about the voice”. Toivon, että minutkin muistetaan juuri laulustani.

Työ on myös raskasta ja hermostuttavaa. Alman onneksi hänen mukanaan kiertää kaksoissisko Anna, joka toimii Alman DJ:nä.

Läheisen ihmisen rinnalla uudet kuviot tuntuvat vähemmän pelottavilta.

– Tämä osaa olla tosi yksinäistä hommaa, joten olen erityisen onnekas. Jatkuva itsensä tsemppaaminen uusiin live-­haastatteluihin ja uusien ihmisten kohtaamiseen tekee hulluksi, jos ei saa tukea. En tiedä artistia, joka ei jännittäisi lavalle menoa, suoria lähetyksiä tai isoja tapaamisia. Pahimmassa tapauksessa niitä osuu monta samalle päivälle. Se on jo kehollekin todella rasittava tila.

Siksi on tärkeää, että artistin ympärillä on tiimi, joka ei yritä pusertaa hänestä kaikkia mehuja. Alman manageri Antti Kosonen kysyy suojatiltaan säännöllisesti, millainen fiilis tällä on: Jaksathan? Ja muistathan syödä?

– Saatan vastata, että en jaksanut tunti sitten, mutta nyt jaksan, kun kysyit.

Kaoottisen artistiarjen vastapainoksi Alma tarvitsee tavallista Suomi-arkea, josta hän tahtoo pitää kiinni, vaikka lujaa menisikin. Hän asuu yhä siskonsa kanssa vanhempiensa luona helsinkiläisessä metronvarsilähiössä.

Kun pääsee kotiin kokkaamaan makaronilaatikkoa ja nukkumaan omaan sänkyyn, verenpaine laskee. Yhtä tärkeää on päästä säännöllisesti rakkaiden ystävien kanssa ulos juhlimaan ja juoruamaan.

– Muuten elämäni menee siihen, että hengailen vain kolme­kymppisten miesten kanssa puhumassa bisneksestä.

Kun Alma rentoutuu vapaa-aikanaan kavereidensa kanssa, silloin ei puhuta vain hänen asioistaan, vaan kartoitetaan tasapuolisesti kaikkien viime aikojen käänteet. Tässä porukassa Alma ei ole jalustalle nostettu tähti, vaan se vanha Alma.

Kotona hän auttaa liikuntarajoitteisia vanhempiaan aina kun suinkin ehtii. Alman äidillä on reuma, ja isä istuu pyörätuolissa. Heidän arvostuksensa on tärkeintä, mitä Alma tietää.

– Perheen rooli on mielettömän iso. Olen feilannut elämässä miltei kaikessa muussa kuin tässä – nyt on tilaisuuteni tehdä vanhempani ylpeiksi minusta, enkä halua jättää sitä käyttämättä.

"Äiti ja isäni ovat suurimmat fanini."

Olkoonkin, että vanhempien kehut ovat perisuomalaisen maltillista sorttia. Kun isä kehuu Alman saavutusta ”ihan hyväksi hommaksi”, Alma tietää, että hän on haljeta ylpeydestä. Tytär osaa tulkata vanhempiensa tunneilmaisua: kyllä he innoissaan ovat.

Alma toivoisi suomalaiseen musiikkibisnekseen asteen eurooppalaisuutta: enemmän kannustusta, enemmän yhteishenkeä.

– Erityisesti kollegoilta saadut kehut ovat tärkeä juttu. Satuin äskettäin Sannin kanssa yhteiselle reissulle ja hehkutimme toisiamme kilpaa. Kyllä se vaatii pinnistelyä, että en olisi ihan suomalainen tuppisuu.

Nihkeästä tsemppauskulttuurista huolimatta Alma on koukussa kotimaahansa. Vaikka nuori artisti elää suurta unelmaansa Lontoossa, Berliinissä ja Pariisissa, jatkuva reissaaminen tuntuu rinnassa korventavana koti-ikävänä.

– Kaipaan Suomesta ihan kaikkea. Kun näen lentokoneen ikkunasta vantaalaisen maiseman, olen purskahtaa joka kerta itkuun. Täällä saa rauhoittua, juoda puhdasta vettä ja hengittää raitista ilmaa. Eikä se tuppisuisuuskaan aina huono juttu ole. Joskus on ihana seurata sosiaalisesti jäätynyttä miestä kaupan kassalla. Me suomalaiset olemme lopulta aika suloisia!