Yksin ei kukaan ihmeisiin pysty

"Kotkan Tiutisen saari on minulle hyvin rakas, sillä vietin täällä paljon aikaa jo pikkupoikana. Kun palasin oman perheeni kanssa lapsuuden maisemiin, lähdin heti mukaan kylän VPK:n toimintaan ja työväenyhdistykseen.

Tiutisissa on 360 asukasta ja tiivis yhteishenki. Sen ansiosta jaksoimme taistella pitkään kyläkoulunkin puolesta. Vaikka koulu lopetettiinkin neljä vuotta sitten, olen ylpeä, että teimme sen puolesta kaikkemme.

Kylätoimikunnan puheenjohtajana yritän toimia aloitteentekijänä. Talkoovoimin olemme kunnostaneet urheilukenttää ja uimarantaa. Meillä riittää myös tapahtumia juhannusjuhlista elokuun muinaistuliin ja joulumyyjäisiin. Viime vuonna Tiutinen palkittiinkin Vuoden Kymenlaakson kyläksi.

En ole ikinä jaksanut kauan sohvalla makoilla. Pääni pulppuaa ideoita, joita on kiva päästä toteuttamaan. Vuosien aikana olen huomannut, että hankkeiden läpi viemiseksi tarvitaan ennen kaikkea joustavuutta ja hyvää tiimipeliä. Yksin ei kukaan ihmeisiin pysty. Ja porukalla on paljon hauskempaakin."

Jari Elo, 55, Kotka. Kylätoimikunnan puuhamies.

Kemin Pirjo

Kuljen rikosten uhrien rinnalla

"Kun jäin sairaseläkkeelle, mietin voisinko tehdä vielä jotain hyödyllistä. Huomasin lehdestä ilmoituksen, jossa etsittiin Rikosuhripäivystykseen vapaaehtoisia. Otin yhteyttä ja pääsin koulutukseen.

Olen rinnallakulkija. Lähden tarvittaessa mukaan lääkäriin, poliisikuulusteluihin, oikeuteen ja asianajajan luo. Tärkein asia on kuunteleminen. Se, että on läsnä, pitää kädestä ja antaa nenäliinan. Sen jälkeen keskustellaan, millaista apua ihminen minulta tarvitsee.

Kohtaan monenlaisten rikosten uhreja. On lieviä ja törkeitä pahoinpitelyitä, raiskauksia ja tappoja. Uutena on tullut vainoaminen, jonka näyttäminen toteen on hankalaa.

Vaikeimpia ovat olleet lapsiin kohdistuvat hyväksikäyttötapaukset. Minulla on kaksi lasta ja yksitoista lastenlasta.

Yksi tärkeä muisto koskee nuorta henkilöä, joka oli kokenut väkivaltaa. Hän oli peloissaan, ahdistunut ja henkisesti rikki, kun tapasimme. Prosessin aikana hän eheytyi. Pikkuhiljaa hän pystyi tarttumaan arjen asioihin ja kasvoi vahvemmaksi. Oikeudenkäynnin jälkeen keskustelimme pitkään. Hän kiitti avusta ja kertoi harkitsevansa itsekin vapaaehtoistyötä.

Minun työssäni väkivaltatapaukset eivät ole lisääntyneet. Luultavasti tilanteet kärjistyvät, kun epidemia on ohi. Toivon, että ihmiset löytäisivät apumme. Vaikeita asioita ei tarvitse kohdata yksin."

Pirjo, 65, Kemi. Toimii Rikosuhri-päivystyksen vapaaehtoisena.

Sami Karkkainen

Hävikkiruoka kiertoon

"Olin muuttanut vuosi sitten juuri Kuopioon, kun huomasin kerran, että pihapiirissäni oli joku lastausurakka meneillään. Menin auttamaan ja päädyin puolivahingossa mukaan ruoka-apua toimittavan Virvatuli ry:n toimintaan. Tutustuin myös muihin vapaaehtoisiin, kuten Jussi Huttuseen.

Kun ruoka-apu koronan takia loppui, Jussi osti farmariauton, jolla olemme käyneet hakemassa pari kertaa viikossa hävikkiruokaa tutuista K-kaupoista. Kauppiaat ovat suhtautuneet meihin ystävällisesti.

Viemme ruokaa vähävaraisille vanhuksille ja liikuntarajoitteisille, joille kaupassa käyminen on hankalaa. Ruoka-avussa ymmärtää, kuinka moni elää köyhyysrajalla.

On turhauttavaa, kun ei voi auttaa kaikkia, mutta toisaalta tuntuu tärkeältä tehdä edes jotain."

Sami Kärkkäinen, 39, Kuopio. Kuljettaa hävikkiruokaa vanhuksille.

Maria Kuohukivi

Autan luovuttamalla verta

"Tiesin jo yläasteella, että haluan luovuttaa verta. Se tuntui tärkeältä, koska äitini tarvitsi isosiskon synnyttämisessä lisäverta.

Lapsuudessamme kaksoissiskoni oli määrätietoinen moniosaaja, minä kaipasin varmistusta aikuisilta koko ajan. Kouluaikoina sain englanninopetusta ilmaiseksi serkkuni tyttöystävältä. Se, että joku halusi auttaa minua, teki vaikutuksen.

Olen huonokuuloinen, ja minulla on astma. Kokkikoulussa sain erinomaista tukea henkilökunnalta. Jos joku pyytää minulta apua, en koskaan käännä selkääni.

Tätä elämää pitää elää myös muiden vuoksi, ei saa olla itsekäs. Lähimmäisenrakkaus tuntuu tänä keväänä lisääntyneen."

Maria Kuohukivi, 27, Turku. Luovuttanut verta 18-vuotiaasta alkaen.

Tero Malinen

Luonnon vaalija

”Olen hoitanut luontoa talkooporukoissa jo kymmenen vuotta ja toimin Uudenmaan perinnemaisemaryhmän vetäjänä. Kerään porukoita, joiden kanssa siistimme uhanalaisia metsiä.

Talkoissa on aina kiva tunnelma. Välillä pysähdymme kannonnokkaan syömään eväitä. Kerran yllätin päivän talkoolaiset sushilla.

Päivän jälkeen on fyysisesti väsynyt, mutta tyytyväinen olo. Vapaaehtoistyöstä poikii yllättäviä juttuja.

Oivalsin, ettei it-ala ole minua varten, ja kouluttauduin luonto-ohjaajaksi.”

Tero Malinen, 48, Hyvinkää.

Hanna Ahlbad

Perheiden tukija

”Harvemmin edes mietin, että tämä Hope ry:ssä toimiminen on vapaaehtoistyötä. Tämä on niin itsestäänselvyys jo, osa elämää. Teen Pitäjänmäen toimipisteellä neljän tunnin työpäivän noin neljästi viikossa.

Olen oppinut, että tavallisilla asioilla on suuri merkitys ihmisille. Moni perhe on todella yksin, ja heistä on uskomatonta, että joku ulkopuolinen välittää.

Koronan aikana olemme pistäneet pystyyn ruoka-avun eri kaupungeissa. Yhteistyö K-kauppiaiden kanssa on ollut ilahduttavan helppoa.”

Hanna Ahlblad, 45, Kauniainen.

Lue lisää

K-ryhmä tukee Me-säätiötä ja Hopea

K-ryhmä on mukana tukemassa Hope ry:n ja Me-säätiön tarjoamaa ruoka-apua, jota jaetaan perheille ympäri Suomen lahjakortteina ja ruokakasseina.

Vuodesta 2015 toimineen Me-säätiön tavoitteena on rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella lapsella ja nuorella on taustastaan riippumatta tasavertaiset mahdollisuudet turvalliseen ja innostavaan kasvuun sekä hyvään tulevaisuuteen.

Me-säätiö auttaa alueen lapsia ja perheitä ruoka-avun lisäksi järjestämällä etätoimintaa ja muuta tarvittavaa tukea.

Pandemia vaikutti myös Me-säätiön toimintaan. Säätiö tekee yhteistyötä useiden ympäri Suomea olevien yhteisöllisten Me-talojen kanssa, jotka on nyt jouduttu sulkemaan. Säätiö on jakanut avuntarvitsijoille ruokalahjakortteja Me-talojen alueella.

Hope ry on vuonna 2009 perustettu vapaaehtois- ja avustusjärjestö, joka antaa avustuksia vähävaraisille lapsiperheille 20 paikallistoimijan välityksellä. Hope kanavoi perheille vaate- ja tavaralahjoituksia, harrastustukea ja vapaa-ajan elämyksiä.

Järjestön tavoite on edistää yhteisöllisyyttä ja luoda tasa-arvoisempaa arkea lapsille Suomessa.

Hope ry keskeytti päätoimintansa eli vaate- ja tavaralahjoitukset koronatilanteen vuoksi. Sen sijaan järjestö on toimittanut vapaaehtoisvoimin vähävaraisille lapsiperheille ruokakasseja ja lahjakortteja muun muassa K-ruokakauppoihin.