Kesä ja loma! Ajatus laiturin alla liplattavista laineista ja yöttömistä öistä vailla huolen häivää antaa voimia arkeen, jos ei ajattele kesäloman järjestelyjä. Koululaiset lomailevat 2,5 kuukautta, ja harvalla vanhemmalla on mahdollisuuksia samaan.

Erityisen hankalaa on pienten koululaisten vanhemmilla.

Ensimmäisen kouluvuoden päättyessä pitäisi olla selvillä, miten perheen pienimmät pärjäävät vanhempien työpäivän ajan ja kuka hoitaa ruokahuollon. Kesälomatetris alkaa jo hyvissä ajoin ennen toukokuuta.

– Lasten loma-aika on monille perheille melkoinen stressin aihe. Lasten pitkien lomien ja vanhempien työaikojen yhteensovittaminen aiheuttaa joissakin perheissä paljon päänvaivaa ja ymmärrettävää syyllisyyttäkin, Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki sanoo.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttaviin puhelimiin tulevista soitoista lähes puolessa soittajana on lapsi, joka viettää kotona aikaa yksin. Yksinoloon liittyy pelkoa, mutta myös turhautumista ja tekemisen puutetta. Aikuista kaivataan kotona kovasti.

Meillä kannustetaan lapsia turhaankin itsenäisyyteen.

– Suomessa arvostetaan lasta, joka ei juurikaan tarvitse aikuista. Ikävä kyllä lapsetkin oppivat helposti häpeämään aikuisen kaipuutaan ja pyrkivät näyttämään ulospäin rohkeilta ja reippailta.

Tatjana Pajamäen mukaan on mahdotonta sanoa, minkä ikäinen lapsi on valmis viettämään yksin aikaa kotona vanhemman työpäivän aikana. Tämä on hyvin yksilöllistä. Yksi hyvä raja kuitenkin löytyy.

– Jos lapsi pelkää yksin olemista, hän on iästä riippumatta liian nuori viettämään vielä aikaa itsekseen. Ei ole epätavallista, että alakoulun myöhemmilläkin luokilla oleva lapsi tuntee olonsa epämiellyttäväksi yksin. Siitä ei tarvitse olla huolissaan, lapsen kehityksessä ei ole mikään vialla.

Harvalla perheellä on mahdollisuus laittaa vanhempien työt tauolle koko kesän ajaksi. Tatjana Pajamäki muistuttaa, ettei vanhemman tule kantaa huonoa omatuntoa siitä, että joutuu tekemään välttämättömän.

Kesäleiri ei ole kaikille lapsille sopiva ratkaisu.

– Koululaisten kesä on todella pitkä rupeama. Jotta se saataisiin perheissä sujumaan hyvin ja turvallisesti, tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän apua yhteiskunnalta. Tarvittaisiin nimenomaan erilaisten lasten erilaisille temperamenteille sopivia tapoja viettää aikaa. Esimerkiksi kesäleirit ovat joillekin lapsille hienoja ja kivoja kokemuksia, mutta toisille tosi stressaavia ja jännittäviä tilanteita.

Työpaikoilla voidaan tehdä joustoja vanhempien kesästressin helpottamiseksi, ja osa vanhemmista voikin tehdä etätöitä tai ottaa lapsen silloin tällöin mukaan työpaikalle. Perheet ovat kuitenkin varsin eriarvoisissa asemissa järjestelyjen suhteen. Läheskään kaikki työtehtävät ja työpaikat eivät ole sellaisia, joita voisi kotisohvalta hoitaa.

Kaikki joustot eivät ole jokaisen vanhemman ulottuvilla.

Vanhemmat ovat kyllä usein erittäin hyviä selvittämään oman työpaikkansa mahdollisuuksia, jos niitä on. Toivon, että perheitä tuettaisiin aktiivisesti, etteivät äidit ja isät joutuisi aina niin sinnikkäästi etsimään ja anelemaan apua tukalaan tilanteeseen.

Tatjana Pajamäki ehdottaa, että vanhemmat yhdistäisivät voimiaan heti lastensa koulun alettua. Yhdessä toisten perheiden kanssa voisi miettiä, miten loma-ajat sujuisivat parhaiten vanhempien ollessa töissä.

– Näin voisi syntyä järjestelyjä, joissa lapset voisivat vuorotella niiden vanhempien valvonnassa, jotka ovat kulloinkin lomalla kotosalla. Usein varsinaista vahtimista ei edes tarvita, vaan lapsille riittää pelkkä tietoisuus siitä, että lähellä on tarpeen tullen luotettava aikuinen.

Tatjana Pajamäki toivoo myös, että kotona kesää viettävät naapurit ja tuttavat osoittaisivat solidaarisuutta ilmoittautumalla myös itse mahdolliseksi päältäkatsojaksi, jos lähellä oleva perhe näyttää olevan ahtaalla. Erityisen vaikea pitkä loma-aika on yhden vanhemman perheille ja niille, joiden arki on muutenkin rasitteisinta.

– Haavoittuvaisimmassa asemassa olevat lapset ovat riskialtteimpia pitkien lomien aikaan, kun ollaan irti rutiineista ja normaaleista rakenteista. Kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta palkata lapsenvahtiapua edes pienellä rahalla. Silloin yhteisön talkoohenki nousee kultaa arvokkaammaksi.

Kesän arjesta poikkeava rytmi on helpointa ottaa haltuun suunnitelmallisuudella, kotitalouden asiantuntija Marjo Ranta Martoista toteaa. Loma-aikaan ruokahuollosta puuttuu esimerkiksi tavallisesti koulussa tai työpaikalla nautittu lounas.

– Kokonaisuus helpottuu, jos suunnitellaan ruokalista pidemmäksi aikaa ja käydään kerralla kaupassa useamman päivän tarpeiksi. Jos lapset ovat kotona itsekseen, kannattaa panostaa helposti lämmitettävään ruokaan ja muistaa varata kaappiin paljon helppoja välipalatarpeita.

Marjo Ranta kannustaa harjoittelemaan yksin kotona toimimista lapsen kanssa hyvissä ajoin ennen todellista tarvetta.

Rutiinit tuovat turvaa.

– Päivän syömiset ja tekemiset, ja mahdolliset pienet kotityötkin, kannattaa jutella huolella läpi etukäteen ja varmistaa esimerkiksi, mihin aikaan lapsi päivän aikana syö mitäkin. Riippuu paljon lapsen aikaisemmasta osaamisesta, mutta nyrkkisäännöksi voisi sopia, että vasta alakoulun viimeisinä vuosina ruoan valmistaminen alusta asti hellaa käyttäen onnistuu turvallisesti ilman aikuista. Pakasteet, einekset ja edellispäivän ruoan tähteet on sen sijaan helppo itse lämmittää mikroaaltouunissa.

Monet koululaiset ovat tottuneet olemaan yksin kotona, mutta aloittelevalle lapselle kannattaa tehdä kotiin jääminen mahdollisimman helpoksi ja yksinkertaiseksi.

Marjo Rannan mukaan lapsen vastuuta kannattaa lisätä vähitellen. Pärjäämistä ei pidä olettaa reippaankaan lapsen kohdalla ilman todellista tietoa. Vanhemman täytyy olla varma siitä, että lapsi kykenee oikeasti viettämään aikaa yksin turvallisesti.

– Itsenäisiä tehtäviä voi ensin harjoitella yhdessä vaikka viikonloppuisin. Kun lapsi sitten viettää aikaa yksin kotona, on hyvä tehdä vaikka ulko-oveen muistilista siitä, mitä tulee ottaa huomioon kotoa lähdettäessä. Listalta voi löytyä esimerkiksi, että ruoat on laitettu jääkaappiin, valot on sammutettu, avain on mukana ja ovi menee kunnolla kiinni, Marjo Ranta neuvoo.

Vaikka lapsi pärjäisi kotona hyvin itsekseen, hänelle on helpottavaa tietää, että tarpeen vaatiessa apua on saatavilla. Marjo Ranta kehottaa luomaan verkostoja lähipiiriin.

– Naapurustosta löytyy melkein aina joku kaverin vanhempi tai muu tuttu, jonka luokse voi viedä kodin vara-avaimen ja jolle voi soittaa, jos tulee tarve. Jo tieto turvallisesta järjestelystä lisää lapsen rohkeutta, Marjo Ranta sanoo.