Kari Hietalahti: Kalojen asialla

Hoidetaan ensin se kalajuttu pois alta: Kari Hietalahden ennätys on yli metrin lohi, jonka hän sai Lakselva-joelta Norjasta viime kesänä. Se painoi arviolta 12 kiloa. Hietalahti kaiversi päiväyksen sormukseen, koska se oli hänen ensimmäinen yli metrin mittainen lohensa.

– Olen saanut isompiakin kaloja, kuten 30-kiloisen tarponin Kuubassa. Mutta tätä lohta olin yrittänyt pitkään ja pudottanutkin monta kertaa, joten se tuntuu arvokkaimmalta.

Ennätyslohi nostettiin vedestä pikaista valokuvausta varten kaverin eli teilaajan kanssa.

Teilaaminen ei tarkoita kalan tappamista.

– Kun lohi on väsytetty ja valmis nousemaan ylös, teilaaja ottaa kiinni sen pyrstöstä (engl. tail) ja kala saadaan ikuistettua kameralla. Sitten se päästetään takaisin jokeen jatkamaan elämäänsä.

Näin hän kalastaa aina eli palauttaa eväkkäät veteen lukuun ottamatta yhtä valittua, joka otetaan syötäväksi.

– Päästämme aina takaisin isot kalat sekä kaikki naaraskalat, jotta emme vaaranna kalakantaa. Ylös otettu syödään yleensä sashimina eli raakana. Ja toki tuoreesta lohesta tehty kalakeittokin maistuu uskomattoman hyvältä.

Kari Hietalahti on vannoutunut perhokalastaja.

– Perhokalastus on totaalinen laji. Kun pidän siimaa kädessäni, tunnen, kun kala tarttuu kiinni. Virvelöinnissä kone kelaa kalan vedestä, perhokalastuksessa se tehdään käsin.

Perhot hän tekee itse samalla innolla kuin askarteli pikkupoikana lennokkeja.

– Työhuoneessani pitäisi tehdä oikeita töitä, mutta minä askartelen siellä perhoja kavereiden kanssa, Hietalahti virnuilee ja myöntää, että kyllä, työ haittaa välillä harrastusta.

– Puuhailemme perhokalastuksen parissa isolla kaveriporukalla. Joessa seisominen on hienoa! Joku nerokas runoilija on sanonut, että ”ikuinen virta virtaa lävitseni”, ja siltä se tuntuu. Perhon heittäminen on ihan zeniä ja siiman lentorata kuin taiji´tä. Siellä me seisomme kumihousut jalassa joessa ja teemme taiji´tä, Hietalahti sanoo ja nauraa remakasti.

Kari Hietalahti pystyy sekä naurattamaan hysteerisesti että koskettamaan syvältä. Lahjakas savolainen ponnahti Suomen hauskimmaksi mieheksi televisiosarja Vintiöistä.

– Se avasi monia ovia ja on siksi ollut ehkä jopa tärkein työni. Minulle sanottiin, että pilaan urani pelleilemällä televisiossa, mutta Vintiöiden kautta pääsin työskentelemään hienojen ohjaajien kanssa ja tekemään vakavaakin draamaa.

Hietalahti opiskeli näyttelijäksi Tampereen yliopistossa ja pääsi sen jälkeen töihin KOM-teatteriin Helsinkiin tekemään monipuolisesti sekä draamaa että komediaa.

– KOM-teatteri oli minulle suurin koulu näyttelijän työhön, koska siellä sain kehittää opinnoissa saamiani näyttelijän työkaluja. Siellä tutustuin myös Niko Saarelaan, Santeri Kinnuseen, Samuli Edelmanniin ja ohjaaja Aleksi Mäkelään, joiden kanssa ryhdyin tekemään Vintiöitä.

Elokuvistaan Hietalahti muistelee erityisellä lämmöllä Rööperiä, jossa näyttelijät Hietalahti, Edelmann ja Peter Franzén pohtivat, miten haluavat näytellä.

Televisiosarjoista Roban päärooli ylikonstaapeli Arto Mäkelänä on ollut merkittävä.

Roban jatkosta ei ole vielä tietoa, mutta Hietalahti myöntää, että juoni jäi kesken.

– Tärkeintä on hyvä käsikirjoitus. Huonoa käsikirjoitusta ei pelasta mikään näyttelijätyö, ja toisaalta hyvää kässäriä edes minä en pysty pilaamaan, Hietalahti vitsailee.

– Vanhemmiten olen tehnyt enemmän draamaa ja minut otetaan nykyään vakavasti draamanäyttelijänä, mikä on ihan hyvä.

Näyttelijät tekevät elokuvatyönsä usein kesällä. Tänä kesänä Hietalahdella on työn alla vain lastenelokuva Supermarsu. Sen kuvaukset Hietalahti purkitti jo kesäkuussa. Syksymmällä hänet nähdään useissa televisiosarjoissa, joista ei voi vielä hiiskua.

Tulossa on myös Kari Hotakaisen kirjaan perustuva, Juha Lehtolan ohjaama elokuva Ihmisen osa.

Koska näyttelijän työt juuri nyt sallivat, muut työt vievät Hietalahtea järville, joille ja merelle – rakkaiden asioiden eli luonnonsuojelun ja kalastuksen pariin. Hän on mukana norpansuojeluprojektissa norppatutkija Juha Taskisen aisaparina.

Kuusiosaisen verkossa julkaistavan sarjan ensimmäinen osa on jo YouTubessa. Siinä Hietalahti rakentaa norppaystävällisen Hyvä katiskan, joka sai yleisökilpailussa nimen Saimaa-katiska.

Olen elänyt Saimaalla norppien kanssa koko elämäni, mutta nähnyt niitä vain satunnaisesti.

Juha Taskinen lupasi näyttää minulle ne kivet, joilla norppa oleilee, joten näen tästä lähtien varmasti norpan, jos haluan. Hyvä katiska -hankkeessa kannustamme mökkikalastajia käyttämään norppaturvallista katiskaa verkkojen sijaan, jotta vaelluskalat eivät joutuisi verkkoihin. Saimaanlohi ja saimaannieriä ovat uhanalaisempia kuin se norppa, jota tällä katiskalla suojellaan.

Kesällä Hietalahti kuvaa Tommi Korpelan kanssa kalastusohjelmaa Incredible fishing with Hissu and Tommi. Projekti on vienyt kaksikon kalaan Tanskaan, Pohjois-Norjaan Jäämerelle, Kuubaan ja Helsingin edustalle. Loppukesästä tehdään jaksot lohijoella Norjassa ja Varzina-joen taimenleirillä Venäjän erämailla.

Ohjelma on jatkoa Kenraali Pancho & Pojat Pohjoiskalotilla -sarjalle, jota Hietalahti ja Korpela tekivät kolme kautta. Sitä tehdessään molemmat innostuivat perhokalastuksesta, ja samoihin aikoihin virisi idea yhteisestä kalastusmökistä.

– Nyt meillä on 25 neliön kalamökki Inarijoen rannalla Tenon ylälatvoilla. Lappi on uskomaton kalapaikka, mutta sielläkään ei ole samoissa määrin lohta kuin aiemmin. Inarin toisella puolella Norjassa on kalaisammat joet. Lakselva-joki on 70 kilometriä rajan toisella puolella, ja siellä näkee isoja kaloja. Jotain Norjassa siis tehdään paremmin kuin meillä. Toivotaan, että Tenon kalastussopimus parantaa tilannetta, Hietalahti sanoo viitaten Suomen ja Norjan väliseen sopimukseen, jolla rajoitetaan kalastusta Tenolla.

Kalastus on aina kuulunut Kari Hietalahden elämään. Sedät olivat kovia kalamiehiä ja isäkin lähti joskus mukaan, mutta enimmäkseen kalastus oli poikaporukan yhteinen juttu.

– Savonlinnassa ei ollut muuta tekemistä kuin pelata jääkiekkoa Sapkossa tai kalastaa Saimaalla, joka ympäröi kotikaupunkiamme. Tarvoimme pikkulammille pyytämään mustaa ahventa ihan keskenämme, Hietalahti muistelee. Hänen poikansa Sakke on jo parikymppinen ja elää omaa elämäänsä, mutta lähtee välillä kalastamaan isänsä kanssa.

Järvien suojelussa on Hietalahden mielestä toivomisen varaa. Nuorissa on kuitenkin tulevaisuus – sen Hietalahti on huomannut käydessään Tommi Korpelan kanssa erämessuilla opettamassa perhokalastusta vasta-alkajille.

– Facebookin kommenteissa nuoret tykkäävät päivityksistämme kalojen suojelusta. Nuoret tulevat juttelemaan minulle ja Korpelalle nykyään kalastuksesta, eivät näyttelemisestä. Nuoren polven suomalaiset ovat luontoihmisiä.

Eniten häntä huolettaa se, että järvilohi on katoamassa Suomen vesistä. Hävikin aiheuttajaksi hän ei keksi muuta kuin jääräpäisen verkkokalastuksen ja vesivoimalat: ne tukkivat vaelluskalojen reitit.

– Joka vuosi taimen tai lohi yrittää nousta kutupaikalleen, mutta vesivoimala tai verkko on tulppana ja katkaisee nousun. Lohen esi-isät ovat nousseet aikanaan ja samaa ne yrittävät yhä uudestaan, mutta turhaan, Hietalahti harmittelee.

Hän toivoo, että energiatuotoltaan turhat voimalat purettaisiin ja verkkokalastajat huomioisivat kiellot sekä rajoitukset. Myös voimaloihin rakennettavat kalatiet helpottaisivat kutemaan nousevien lohien lisääntymistä.

Hietalahti kutsuu itseään kala-aktiiviksi, ei siis kala-aktivistiksi.

Hänellä ja muilla kala-aktiiveilla on Nopeantoiminnan joukot -niminen Facebook-ryhmä, jonne kuka tahansa kalastuksesta ja kalojen suojelusta kiinnostunut voi liittyä.Moni suomalainen onkin kalojen asialla, mutta silti kala on Hietalahden mukaan lainsuojaton.

– Jos tapat rauhoitetun sammakon, voit saada sakkoja.Mutta jos tapat uhanalaisen järvilohen, voit tehdä siitä keittoa. Jokaisen kalastajan pitäisi tutustua WWF:n suojeltujen kalojen listaan ja nostaa vedestä vain sallittuja kaloja.

Kari Hietalahden lämmin suhde luontoon ei rajoitu vain kalastamiseen. Side vahvistuu aina, kun hän lähtee Helsingistä lomanviettoon mökilleen Enonkoskelle.

– Minulla on Saimaan kupeessa 2,1 hehtaaria maata, joka saa olla luonnontilassa. Kaverit välillä ehdottelevat, että kaataisin sieltä puita, mutta en halua. Siellä asuu korppipariskunta, se on merkki rauhasta. Vanha kelottunut haapa kaatuu vielä jonain päivä mökkini päälle, mutta kaatukoon. Se on kolopesijöiden kerrostalo ja siksi minun on jätettävä se rauhaan.

Kuteminen kuuluu kaikille

WWF Suomi ja K-ryhmä aloittavat monivuotisen yhteistyön uhanalaisten vaelluskalakantojen pelastamiseksi. Eri puolilla Suomea kartoitetaan tuhansia kutuesteitä ja puretaan niitä talkoilla. Yhteistyö on jatkumoa K-ryhmän pitkäjänteiselle työlle kestävien kalakantojen turvaamiseksi.

Yhteiskuntaa rakennettaessa on tukittu vaelluskalojen pääsyä kutupaikoille. Kalojen nousun virtavesiin pysäyttävät esimerkiksi tie- tai siltarummut, vanhat myllypadot tai muut kutuesteet. Suomen vaelluskalat ovat olleet vaarassa kadota, ja meritaimen on jopa uhanalaisempi kuin saimaannorppa.