Kalapolut kuntoon

Syksyisellä pellolla Inkoossa Uudellamaalla tuuli ujeltaa niin vahvasti, ettei auringolle jää mahdollisuutta lämmittää. Mutta kivenheiton päässä metsässä on tyyntä. Hiljaisuuden rikkoo vain synkeiden kuusten humina – sekä toistuva ääni naks, naks, naks.

Ohikulkija voi ajatella, että aikuisilla ihmisillä olisi tähdellisempääkin tekemistä kuin nakella kivenmurikoita metsäpuroon. Oikealla asialla siellä kuitenkin ollaan. Ympäristöjärjestö WWF:n ja Uudenmaan ELY-keskuksen ammattilaiset, Keskon väki ja paikalliset K-kauppiaat sekä vapaaehtoiset talkoolaiset ovat kokoontuneet rakentamaan kalapolkua metsäjoen varrelle. Suolavesistä syksyllä jokiin nousevat meritaimenet tarvitsevat sopukoita lisääntymisalueikseen.

– Ennen Suomessa oli yli 60 jokea, joissa oli alkuperäinen taimenkanta ja joihin meritaimenet nousivat mereltä kutemaan ja poikimaan. Nykyään niitä on vain kymmenkunta, Uudenmaan ELY-keskuksen erikoissuunnittelija Harri Aulaskari sanoo.

Suurin syy on siinä, että koskia on padottu ja perattu. Pieniin, Ingarskilan tapaisiin jokiin, on esimerkiksi rakennettu tierumpuja. Näitä nousuesteitä purkamalla taimenten kannan toivotaan lisääntyvän.

Taimenten hyvinvointi on hyvä indikaattori veden laadun ja koko ekosysteemin tilasta. Kun vesistö on taimenelle riittävän hyvässä kunnossa, myös pienten pohjaeläinten kannat vahvistuvat. Taimenille ne ovat arvokasta ravintoa.

LAPIO HEILUU, savimaa lentää ja pian kottikärryt rivakan riuhtaisun siivittämänä pomppivat kohti puroa.

– Joissakin paikoissa kalojen reitti on kokonaan tukossa, mutta täällä on osittainen nousueste. Veden ollessa korkealla kalat ovat päässeet tierummusta läpi, mutta matalalla vedenpinnalla niiden kulku on tyssännyt tähän, WWF:n suojeluasiantuntija Elina Erkkilä sanoo.

Ingarskilanjoen talkoissa kivenmurikoista rakennetaan jokeen pato – tai oikeammin kolme portaana toimivaa kynnystä. Ne hidastavat yläjuoksulta tulevan veden virtaa, jolloin tien alapuolella veden pinta alkaa kohota siltarummun yläpuolelle. Kun työ on valmis, taimenet pääsevät uimaan siltarummun läpi jatkuvasti.

Jutun avauskuvassa ahkeroiva Elina Erkkilä kippaa kottikärryllisen savea kivikynnykseen. Vaaditaanko taimenilta korkeushyppääjän taitoja, jos ne mielivät päästä kivivallin ylitse?

– Kynnykset peittyvät kyllä veden alle, kun vettä virtaa enemmän. Jätämme kaloille kynnyksiin pienet käytävät vähäisen veden aikoja varten.

Hyvä! Nyt taimenille aukeaa yli kaksi kilometriä rauhallista vesistöä, minne laskea mätinsä.

INGARSKILAN TALKOOT ovat K-ryhmän ja WWF:n K-Kalapolut-projektin ensimmäinen työpiste. Yhteistyössä etsitään Suomen jokiin ja puroihin syntyneitä nousuesteitä, ja raivataan niitä talkoilla pois vaelluskalojen tieltä.

Työ tehdään paikallisin vapaaehtoisvoimin. Tärkeässä roolissa ovat paikalliset K-kauppiaat, kuten Ingarskilanjokeen aamuvarhaisella kahluuhousuissaan hypännyt Teppo Ojala K-Supermarket Lempolasta Lohjalta.

– Olen innokas kalamies. Kalakannat elpyvät hitaasti, joten itse en tämän päivän työstämme ehkä ehdi enää nauttia, mutta seuraava sukupolvi voi, Teppo Ojala tuumii.

Suomessa kauppojen peruselintarvikkeet ovat suunnilleen samoja, mutta kalatiskin laadulla voi erottautua. Teppo Ojalan ohjenuorana on, että tiskiin tilataan sitä, mitä asiakkaat haluavat.

Eniten myydään erilaisia lohia, mutta vaalea kala lisää koko ajan suosiotaan. Teppo Ojalan tiskissä tämä tarkoittaa ahventa, kuhaa ja siikaa. Se voisi olla haukeakin, sitä vihaisen näköistä kalaa, jollaisen perhojen ja uistinten maailmaan vihkiytynyt Ojala kertoo kalastusennätyksekseen mökillään. Yli neljä kiloa!

– Eniten nauttisin siitä, että kannat olisivat niin isoja, että kaupastani voisi ostaa luonnossa kasvanutta meritaimenta.

INGARSKILANJOEN KUNNOSTUS tapahtuu Krämarsin kartanon mailla. Maanomistaja Nina Långstedt katselee kynnystämistä ensi kertaa, mutta joen kunnostus on tuttua. ELY-keskuksen Aulaskari saapui tekemään Krämarsin maille ensimmäisiä töitä yli kymmenen vuotta sitten.

– Omistan maan, mutta kyllä se niin on, että puro virtaisi täällä ilman minuakin, Nina Långstedt sanoo.

Hän viljelee tilalla luomuhernettä ja -kauraa. Kesäaikaan kahvilassa myydään oman tilan tuotteita. Parhaillaan Långstedt selvittää gluteenittoman luomukauran markkinoita.

– Elämme luonnon armoilla. Sen puolien pitäminen ei vaadi ihmeitä, ja pienillä teoillakin voi olla iso merkitys.

Nina Långstedtin tarjoama hernekeitto ja pannukakut pitävät vapaaehtoisten kivet liikkeessä iltapäivälläkin. K-Kalapolut-projektiin ovat tervetulleita kaikki, joita kiinnostaa nousuesteiden poistaminen. Yksi heistä on Aino Natunen, joka on ensi kertaa rakentamassa kalapolkua, mutta viskoo jo murikoita kuin ehta kivimies. Hän luki kalapoluista K-ryhmän verkkosivuilta.

– Kesämökkini on tuossa lähellä, ja kun päiväkin on näin kaunis, niin kivaahan tämä on.

Alkuiltapäivästä vesi purossa on jo noussut. Aino Natunen ihastelee talkooporukan saavutuksia.

– Tällä tavalla tavallinen kuluttaja saa tietoa kalojen uhanalaisuudesta. Elina on antanut hyvän oppitunnin, ja tässä oppii paljon uutta luonnosta.

TYÖN TUOKSINASSA töyrään takaa nousee musta ämpäri. Sitä seuraavat kädet, jotka kuuluvat K-ryhmän vastuullisuusjohtaja Matti Kalervolle.

– Tämä on jatkoa sille, mitä K-ryhmässä on tehty jo pitkään. 2008 julkaisimme ensimmäisen kalalinjauksemme. Siinä määritettiin, ettemme myy WWF:n kalaoppaassa punaisella merkittyjä uhanalaisia kaloja.

Alku oli hyvä, kunnes WWF siirsi myös Itämeren villilohen punaiselle listalle. Syntyi lähes kalasota, jossa hyvät ja huonot argumentit lensivät. Uhanalaisten kalojen suojelijat halusivat rajoittaa pyyntiä, kun taas kalasta elantonsa saavat halusivat hyödyntää kalakantoja tehokkaasti.

Maa- ja metsätalousministeriö perusti meritaimen- ja lohityöryhmän, johon myös K-ryhmä ja Matti Kalervo kuuluivat. Ratkaisuja haettiin kalastusaikojen, -pyydysten ja määrien rajoituksista. Vaelluskalojen kannat piti saada elpymään.

– Työryhmässä kalatiet olivat yksi puheenaiheista. Aloin miettiä, mitä K-ryhmä voisi tehdä auttaakseen vaelluskaloja.

Samaa oli mietitty WWF:ssä, jossa oli huomattu kunnostettavia, Ingarskilanjoen tapaisia kohteita olevan paljon. WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaskan mielestä on tärkeää, että kaupalliset toimijat osallistuvat kalansuojeluun. Se antaa näkymättömälle työlle kaivattua julkisuutta, ja ruoan ja elinolosuhteiden yhteys muuttuu näkyväksi kuluttajalle.

– Kala on pitkään Suomessa nähty vain taloudellisena hyödykkeenä. Suojelussa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota kalojen elinolosuhteisiin, Matti Ovaska sanoo.

– Ennemminkin kuin kilpailuetu yrityksen vastuullisuus alkaa olla enemmänkin edellytys kilpailussa pysymiselle, Matti Kalervo sanoo.

MATTI OVASKA ja Elina Erkkilä johdattavat talkoojoukon katsomaan tierummun yläpuolista vesistöä, joka luikertaa puiden siimeksessä.

– Katsokaa, tuolla on taimen, Teppo Ojala huomaa.

Kun tierumpu on auki, taimen voi unohtaa Ingarskilanjoen ja metsän huminan ja uida mereen, kun siltä alkaa tuntua. Se on talkoille paras päätös.

Meritaimen

Meritaimen elää suolaisessa merivedessä, mutta nousee kutemaan makeaan veteen, Suomessa Itämereen laskeviin jokiin. Parhaimpia kutemispaikkoja ovat pienet metsäjoet ja -purot, joissa on suojaisia onkaloita ja ravinteita. Meritaimen voi kulkea kutupaikkaan jopa 30 kilometrin matkan mereltä.

1980-luvulla meritaimen oli vielä elinvoimainen, mutta liikakalastus, koskien perkaaminen, vedenlaadun heikkeneminen ja purojen nousuesteet saivat kannat romahtamaan. Nyt meritaimen on WWF:n punaisella listalla eli laji on äärimmäisen uhanalainen. Luonnonvarainen taimen on rauhoitettu.

Vaelluskalat turvaan

Yhteiskuntaa rakennettaessa on samalla tukittu vaelluskalojen pääsyä kutupaikoille. Kalojen nousun virtavesiin pysäyttävät esimerkiksi tie- ja siltarummut, vanhat myllypadot tai muut kutuesteet. Suomen vaelluskalat ovat olleet vaarassa kadota.

Vaelluskalakantamme ovat pelastettavissa talkoohengen avulla. K-ryhmä ja WWF ovat aloittaneet monivuotisen yhteistyön uhanalaisten vaelluskalakantojemme pelastamiseksi. Eri puolilla Suomea kartoitetaan tuhansia kutuesteitä ja puretaan niitä. Talkoisiin voi osallistua kuka tahansa.

Jos kiinnostuit, lue lisää K-Kalapolut.fi-sivustolta ja WWF:n Vapautetaan vetemme kaloille -sivustolta!